Elämä on matka…

Tai minulle se on monia matkoja… jatkuvasti… kaikkialle maailmassa. Matka on usein tutustumista johonkin uuteen – maahan, kohteeseen, kulttuuriin, ihmisiin ja ruokiin. Se voi myös olla etäisyyden ottamista vanhaan ja arkipäiväiseen. Parhaassa tapauksessa se on näitä molempia. Tosin iän myötä mukavuudenhaluni on lisääntynyt; on helppoa ja rentouttavaa mennä tuttuihin paikkoihin, joissa ei enää ole loputonta määrää uutta nähtävää ja koettavaa. Tuttu ja kotoinen olo riittävät tekemään lomasta täydellisen – unohtamatta tietenkään Suomea armollisempaa ilmastoa (joka yleensä onkin kohteideni valintakriteeri – tosin suurin osa maailman maista täyttää tämän kriteerin).

Olen ehtinyt vierailla yli 50 eri maassa, mutta viime vuosien mukavuudenhalun takia (=tutut kohteet) ei uusien maiden määrä ole kasvanut mainittavasti. Lisäksi nyt pitäisi alkaa lähteä paljon pidemmälle uusien maiden valloittamiseksi, joten senkin vuoksi on tahti vähän hidastunut. Eikä maapisteiden keruu sinänsä pitäisikään olla itse tarkoitus, vaikka nuorempana liityinkin ”klubiin”, jonka jäsenenä pysymiseksi pitää käytyjä maita olla ikävuosia enemmän. Toistaiseksi olen pysynyt edelleen ”klubissa” – ja aion pysyä jatkossakin ;-).

Tässä blogissa ajattelin jakaa kokemuksiani matkoista eri kohteissa, sillä toivon niistä olevan hyötyä ja iloa myös muille. Aion kertoa myös matkoilla sattuneista kommelluksista ja hauskoista ­– tai vähemmän hauskoista – sattumuksista.

Tätä ensimmäistä blogiani kirjoitan Norwegianin lennolla (”taivaallinen” WiFi!) Malagasta Helsinkiin. Kohteena Malaga ei ole se kaikkein eksoottisin, mutta mielestäni siellä on paljon nähtävää ja koettavaa. Malaga on osa Andalusiaa, joten siellä on vielä paljon arabialaisvaikutteita jäljellä. Tosin monella menneiden vuosikymmenten suomalaisturisteilta ne ovat voineet jäädä näkemättä, sillä aiemmin (ja osalle vielä nykyäänkin) tärkeämpää ovat Costa del Solin rannat ja yöelämä. Toki majoittua voi hyvin johonkin rantakohteeseen, jolloin voi kätevästi yhdistää auringon ja kulttuurin. Malagasta pääsee nykyisin lentokentänkin kautta kulkevalla junalla aina Fuengirolaan asti, joten liikkuminen Aurinkorannikolla on helppoa julkisillakin. Enemmän ja vapaammin pääsee kuitenkin kulkemaan vuokraamalla auton ja tutustumalla pienempiinkin paikkakuntiin. Oman mielenkiintoisen lisänsä Costa del Solille antaa myös Gibraltarin ja Marokon läheisyys. Molempiin voi erinomaisesti tehdä päiväretken Aurinkorannikolta. Jos enklaavit kiinnostavat enemmänkin, ovat vaihtoehtoina myös Afrikan puolella sijaitsevat, mutta Espanjalle kuuluvat Ceuta ja Melilla (Ceutan bongasimme tällä kerralla).

Vietimme nyt toisen joulumme Aurinkorannikolla – tällä kertaa majoituimme perinteiseen Torremolinosiin (joka kyllä näin talvella oli hyvin rauhallinen ja lähes unelias kylä). Torremolinos on nykyisin mainettaan parempi ja sitä paitsi sijainniltaan aivan loistava; kentälle on vain vartin matka ja Malagan keskustaankin pääsee alle puolessa tunnissa. Malagassa vietimme mm. jouluaaton (joka Espanjassa on tavallinen arkipäivä) ja ihailimme upeita jouluvaloja – tosin paksussa sumussa. Sää suosi joulunviettoamme muuten oikein loistavasti, mutta juuri jouluaattoiltana ja joulupäivän aamuna koko Aurinkorannikko peittyi paksuun sumuun – saimme siis valkean joulun, vaikkei olisi niin väliksi ollutkaan ;-). Muut päivät olivatkin sitten oikein aurinkoisia ja vuodenaikaan nähden todella lämpimiä; jopa yli 20 astetta! Nautimme olostamme aurinkoisella uima-altaalla (tosin ”uimme” lämmitetyssä jacuzzissa ja sisäuima-altaassa).

Tämänkertainen matkamme oli melkoinen poikkeus, sillä olimme kerrankin varanneet puolihoidon (kiitos edullisen tarjouksen). Ajattelimme sen olevan hyvä vaihtoehto näin off-seasonina, jolloin monet paikalliset ravintolat pitävät ovensa kiinni. Alkoihan se ruoka vähän kyllästyttää, mutta pääsääntöisesti olimme valintaamme tyytyväisiä. Ja toki kävimme myös muualla syömässä; solomillo a la pimienta oli pakko saada, samoin tietenkin ihania friteerattuja mereneläviä (suosikkini on ehdottomasti pienet mustekalat, joita kutsutaan mm. puntillas-nimellä, muitakin nimiä käytetään). Ja tietenkin Malagassa pitää maistella Malaga-viinejä. Ihan kauppahallin lähellä on pieni paikallinen baari, joka on täynnä viinitynnyreitä ja pienen (todella täyden) lasillisen saa vähän päälle eurolla – suosittelen.

Sitten on tietenkin flamenco – kiihkeä, tunteikas tanssi ja musiikki. Talvikaudella suurin osa flamenco-show’ista pidetään perjantaisin, mikä ei sopinut aikatauluihimme. Perjantain lisäksi myös torstai- ja lauantai-iltaisin on flamenco-esitys Kelipén kulttuurikeskuksessa, jossa esitetään hyvin aitoa ja intiimiä flamencoa (liput 20 € sisältäen drinkin). Esitys ei ehkä ollut niin värikäs ja näyttävä kuin esim. aikoinaan Sevillassa näkemämme, mutta intiimi tunnelma antoi siihen oman säväyksensä.

Herkullisen ruoan – erityisesti tapasten – ja viinien sekä flamencon lisäksi Andalusiassa on toki paljon muutakin nähtävää ja koettavaa. Tällä kertaa meillä oli kuitenkin pyhä tarkoitus rauhoittua ja levätä, joten emme kiertäneet niin paljon kuin tavallisesti. Aiemmilta matkoiltamme tuttuja Sevillaa, Granadaa, Rondaa, Jereziä (sherryn ”koti”) ja Cadizia suosittelen kuitenkin lämpimästi. Unohtamatta tietenkään itse Malagaa, joka on paljon muutakin kuin Aurinkorannikon lentokenttä. Se on tunnelmallinen kaupunki kauniine taloineen (kylläkin vain vanhassa keskustassa) ja historiallisine nähtävyyksineen… ja vilkkaine katukuvineen… ja viineineen… Eviva España!