Fidzi - voi vitsi ;-)

Taas on tullut aika luoda katsaus kuluneeseen vuoteen – tehdä ikään kuin välitilinpäätös. Vuosi 2012 ei ole ollut paras mahdollinen, joten toiveet uudelle vuodelle ovat korkealla. Siitä tulee varmasti parempi vuosi! Tosin näin väitin vuosi sittenkin, eikä se oikein realisoitunut ;-). Joka tapauksessa vuosi 2012 alkoi hienosti Fidzillä…

Kaverimme on Fidzillä töissä ja tarkoituksemme oli viettää joulu ja uusi vuosi hänen kanssaan tuolla paratiisisaarella. Vaan toisinpa kävi joulun osalta; Air Pacificin (paikalliset kutsuvat yhtiötä nimellä Air Pathetic – no wonder why) kone hajosi Hong Kongin kentälle ja jäimme sinne jumiin lähes kolmeksi päiväksi. Tosin kävimme aina välillä istumassa koneessa 4-5 tuntia, kun sen moottoreita yritettiin käynnistää. Kapteenin mukaan ei olisi mitään hätää, kunhan moottori saadaan käyntiin; sen jälkeen se kuulemma pysyy käynnissä ikuisesti (?!). Olimme kuitenkin vähän skeptisiä lähtemään kymmenen tunnin lennolle valtameren päälle koneella, jota lukuisista korjausyrityksistä huolimatta ei ollut saatu korjattua. No eipä onneksi sitten loppujenlopuksi tarvinnutkaan kokeilla onneaan sillä kerralla, sillä kolmantena päivänä (jouluaatto) yhtiö päätti viimein uudelleenreitittää matkustajat. Me pääsimme perille Fidzille Australian Brisbanen kautta vihdoin joulupäivän iltana. Hong Kong sinänsä on ihan mukava paikka ja olemme jo kerran aiemminkin viettäneet siellä joulua – tosin sillä kertaa ihan tarkoituksella – mutta tällä kertaa jouduimme tyytymään lentokenttähotelliin (kävimme kyllä pikaisesti katsastamassa Lantaun jätti-Buddhan, joka aikaisemmilla kerroillamme oli jäänyt väliin) ja muutaman tunnin varoajoilla tehtäviin lähtöyrityksiin – vieläpä ilman matkatavaroita kahden vuorokauden ajan. Meidät ”layovers” oli helppo tunnistaa samoista vaatteista ja iloisesta tarrasta rintapielessä (joka takasi ilmaiset ateriat lentokenttähotellissa) – ja tietenkin vähemmän iloisesta ilmeestä, kun matkanteko jatkuvasti viivästyi.

Kaverimme oli odotellut meitä Fidzillä Naviti Resortissa, jossa meidän oli ollut tarkoitus yhdessä viettää joulua. Hän oli jopa kertaalleen jo ajanut lentokentälle (joka sijaitsee lähes 200 km pääkaupungista) ja yöpynyt siellä lentokenttähotellissa ollakseen meitä vastassa heti aamulla – jolloin siis emme saapuneetkaan. Vihdoin lähes kolme vuorokautta myöhemmin hän ajoi kentälle uudestaan meitä hakemaan ja joulunviettomme pääsi alkamaan joulupäivän iltana. Monessa muussa kulttuurissahan joulupäivä on se varsinainen joulu – siis mikäli joulua ylipäänsä vietetään – mutta meille suomalaisillehan se aatto on juhlista jaloin tässäkin tapauksessa eli sinänsä joulu oli meidän osaltamme vähän pilalla.

Naviti Resort oli kuitenkin aivan ihana ja heti seuraavana aamuna pääsimme tutustumaan paikalliseen elämään ja kulttuuriin viereisessä kylässä. Fidzillä on aikoinaan syöty myös ihmisiä, mutta meidän vastaanottomme oli oikein lämmin; veimmehän tuliaisiksi paikallisen huumaavan juoman, kavan, valmistukseen käytettävää yagona-juurta. Yagona-juuren vieminen kylän vanhimmille on paikallinen tapa, jota on syytä noudattaa aina vierailtaessa paikalliskylissä. Sen noudattaminen tosiaan kannattaa, sillä silloin pääsee nauttimaan myös tervetuloseremoniasta; kylän vanhimmat miehet istuvat ringissä juomassa kavaa vuorotellen ja keskustelemassa maailmanmenosta yhdessä tulokkaiden (miesten!) kanssa. Kavan nauttimiseen liittyy myös taputusrituaali; ensin kolme kovaa taputusta kämmenillä ja juomisen jälkeen yksi samanlainen. Aika hauska rituaali – ja hauskemmaksi se vielä tulee useamman kava-annoksen jälkeen, sillä kuten sanottua juoma on huumaavaa.

Joulunpyhien jälkeen kaverimme palasi töihin, joten mekin siirryimme tutustumaan pääkaupunki Suvaan. Matkalla sinne ehdimme kuitenkin bongata Sigatogan hiekkadyynit ja käydä muutaman mielenkiintoisen juttutuokion paikallisten asukkaiden kanssa (toinen pienessä kavassa ja toinen liikkeellä ratsain pelaamaan lentopalloa).

Suva on tosiaan Fidzin pääkaupunki ja sekoitus uutta ja vanhaa rakennustyyliä. Katukuva on melkoisen värikäs sekä talojen että ihmisten osalta. Saaren väestö muodostuu pääosin alkuperäisistä fidziläisistä (melaneesialaisia) ja aikoinaan sokeriplantaaseille tuotujen intialaisten jälkeläisistä. Katukuvan kuriositeetti ovat fidziläiset miehet, joista monet käyttävät paikallista kukkakuvioista bula-paitaa ja hametta (jopa liituraitaisena bisnesmiehillä). Erityisen suureksi kontrastin tekee se, että alkuperäiset fidziläiset eivät ole mitään kovin siroja ja pienikokoisia, vaan suorastaan aika rotevia ja kookkaita (heitä onkin paljon esim. YK:n rauhanturvaajina). Aika herkullinen näky….

Ruoka Fidzillä on todella hyvää; osin fidziläistä ja osin intialaista – pääsääntöisesti aika kasvisvoittoista. Ravintoloita löytyy ihan länsimaisista hyvinkin paikallisiin. Itse tykästyimme pieneen paikalliseen The Old Mill Cottage Cafeseen sekä ihan sen vieressä sijaitsevaan avoimeen food courtiin, josta sai sekä paikallista että intialaista ruokaa todella edullisesti. Myös isossa kauppahallissa kannattaa vierailla; siellä on paljon hyvinkin eksoottisia vihanneksia ja hedelmiä – ja yläkerta on varattu lähes kokonaan yagona-juuren kauppiaille. Kauppahalli sijaitsee aivan bussiaseman vieressä. Paikalliset vanhat avobussitkin ovat sangen eksoottisia ja värikkäitä kulkupelejä – kannattaa kokeilla!

Fidzi on itse asiassa sotatilassa. Tunsimme olomme kuitenkin pääsääntöisesti hyvin turvalliseksi, mutta kyllä Fidzilläkin tapahtuu rikoksia. Kaverimme työkaveri ryöstettiin hänen kotiovellaan ja meitäkin lähti kerran seuraamaan vähän epämääräisen oloinen kaveri, mutta onneksi olimme jo lähellä ystävämme kotia, joten alueen porttivahdit ajoivat hänet tiehensä. Kannattaa siis välttää kulkemasta hiljaisia katuja ainakaan öiseen aikaan. Fidziläiset ovat yleensä kuitenkin erittäin ystävällisiä ja iloinen ”bula!”-tervehdys kuuluu kaikkialla – jopa ihan ventovierailta vastaantulijoilta saaren pääkaupungissa.

Kaiken kaikkiaan Fidzin matkamme oli mahtava kokemus, vaikka mutkat menomatkalla vähän koettelivatkin kärsivällisyyttämme ja pilasivat joulunviettomme. Myös paluumatkaan liittyi jännitystä, sillä kyseinen kone oli saatu vihdoin korjattua (koko oikea moottori oli vaihdettu) ja meidän piti lentää sillä takaisin Hong Kongiin. Eräs menomatkan ruotsalainen kohtalotoverimme olikin tehnyt viisaasti ja ostanut uuden paluulipun toiselle yhtiölle. Me kuitenkin pääsimme ehjinä perille (tosin ko. kone kyllä romutettiin muutama viikko vierailumme jälkeen ja koko lentoyhtiö kansallistettiin) ja oli ilo Hong Kongissa astua turvalliseen Finnairin koneeseen.

Vuoden 2011 viimeinen auringonlasku

Vuosi 2012 alkoi siis Fidzillä 11 tuntia ennen kuin Suomessa, joen tämä vuosi on ollut meille pidempi – raskaampi – kuin muille ;-). Uutta parempaa vuotta – ja uusia matkoja – odotellessa: Happy New Year!