Bali – jumalten saari

Tämän niminen dokumentti tuli juuri TV:stä ja se tietenkin sai minut muistelemaan Balin matkaamme viime marraskuussa.  Bali on aina ollut äitini – niin kuin monen muunkin – unelmakohde ja toki se minuakin kiinnosti. Balilla kun jotenkin on sellainen satumainen maine…

Olihan se kaunis saari ja ihmiset olivat todella ystävällisiä – mutta sellaisella oman arvonsa tuntevalla tavalla, ei alistuen kuten esim. Thaimaassa (ainakin aiemmin oli; nyt sekin lienee muuttunut). Ruoka Balilla oli todella hyvää – ja halpaa, jos kävi paikallisissa paikoissa. Hotellien ravintoloiden hintataso oli lähellä eurooppalaista tasoa. Lähes ”vakituiseksi” muodostuneessa lounaspaikassamme sai ison annoksen Mie Gorengia (nuudeleita) ja oluen 1,50 €:lla! Myös palvelut olivat edullisia; mitä sanotte puolen tunnin hieronnasta 3 €:lla?

Bali tuntuu taas olevan melko suosittu myös suomalaisten kohteena, sillä yllättävän moni tuttavapiiristämme on juuri käynyt tai on suunnittelemassa Balin matkaa. Balin turismi kärsi kovan kolauksen vuonna 2002, jolloin Kutan turistialueen kahdessa yökerhossa räjähti pommit; iskuissa kuoli yli 200 ihmistä, suurin osa ulkomaalaisia. Kutan keskustassa on vaikuttava muistomerkki pommi-iskuissa kuolleiden nimilistoineen. Myös vuonna 2005 oli pari pienempää pommi-iskua, jotka luonnollisesti vähensivät Balin suosiota lomakohteena. Nyt nuo ikävät tapahtumat alkavat pikkuhiljaa jo unohtua, mutta varmastikaan vielä ei olla lähelläkään aiempien vuosien turistien määrää. Marraskuu on vielä sesongin alkua, mutta siitäkin huolimatta vaikutti jopa turistien menopaikkana tunnettu Kuta melko hiljaiselta – puhumattakaan lähes autiosta Jimbaran Beachistä. Halusimme kokea myös Jimbaranin, joten päätimme viettää viimeisen yömme Balilla siellä. Se olikin aika mielenkiintoinen kokemus; aution rannan lisäksi myös hotellimme vaikutti ihan aavehotellilta – olikohan siellä muita kuin me? Jimbaran Beach herää kuitenkin henkiin iltaisin; päivällä lähes autiolle hiekkarannalle katetaan illan tultua vieriviereen kalaravintoloiden pöytiä, jotka hetkessä täyttyvät merenherkkuja nauttivista ihmisistä kynttilöiden valossa – todella tunnelmallista!

Matkaa suunnitellessamme meitä kehotettiin välttämään Kuta Beachin hotelleja sen turismin ja kaupallisuuden vuoksi. Varasimmekin aluksi suositusten mukaisesti hotellin Nusa Duasta, jossa on paljon korkeatasoisia kansainvälisiä luksushotelleja. Asiaa tarkemmin pohdittuamme meitä ei kuitenkaan houkutellut suljettu turistialue, josta paikallista elämää olisi joutunut etsimään kaukaa porttien ulkopuolelta.  Kansainvälisessä luksushotellissa voi olla lähempänäkin kotia ;-). Niinpä päädyimme Kutan ja Legian Beachin välimaastossa olevaan Alam Kul Kul Resortiin – ja olimme erittäin tyytyväisiä sekä itse hotelliin että sen sijaintiin. Sieltä oli lyhyt kävelymatka Kutan vilskeeseen, ravintoloihin ja kauppoihin, mutta se oli rauhallinen ja kaunis keitaamme ihan rannan vieressä.

Siinä mielessä Balin matkamme ei ollut kaikkein onnistunein, sillä minä sairastuin flunssaan ja mieheni hukkasi silmälasinsa meren jättiaaltoihin. Onneksi oli yötä myöten auki oleva optikko, josta hän sai saman tien piilolinssit – muuten hänelle olisikin jäänyt vähän ”hämärä” kuva Balista ;-). Tästä vahingosta viisastuneena aion jatkossa ottaa matkoille mukaan myös toiset tavalliset silmälasit – lasithan voivat esim. mennä rikki ja on aika ”himmeätä” liikkua yöaikaan vahvuuksilla olevilla aurinkolaseilla. Matkan dramaattisuutta lisäsi vielä ensimmäinen kokemamme selkeästi tuntuva maanjäristys. Istuimme huoneemme parvekkeella, kun alkoi täristä – ja kyllä sitä vähän aikaa joutui miettimään miten maanjäristyksessä pitikään toimia. Onneksi järistys meni ohi nopeasti – enkä ehtinyt toimia millään tavalla.

Tarkoituksemme oli kierrellä saarta enemmänkin, mutta flunssani takia teimme vain yhden koko päivän retken. Meillä oli oma auto ja kuljettaja, joka kuljetti meitä tärkeimpiin nähtävyyksiin. Valitettavasti se päivä oli vähän sateinen ja minä kuumeessa, joten mikään ihan huippukokemus se ei ollut. Maisemat toki ovat kauniita ja vehreitä; pengerrettyjä riisipeltoja ja temppeleitä joka puolella. Balilla on myös rikas ja elävä kulttuuri, johon saimme tutustua mm. Barong-tanssin, puukaiverrusten ja batiikkitöiden osalta. Vierailimme myös Baturin kraaterijärvellä ja kahviplantaasilla, jossa saimme maistaa maailman kalleinta sivettikissan kakkakahvia. Luit ihan oikein – kahvi jauhetaan sivettikissan ruoansulatuskanavan läpikäyneistä kahvipavuista! Suurimman vaikutukseen minuun teki kuitenkin Besakih-temppeli, joka on Balin ”äititemppeli”, se kaikista tärkein. 200 rakennuksesta koostuva temppelialue sijaitsee Balin korkeimman vuoren rinteellä ja vierailumme aikana se oli peittynyt mystiseen sumuun – vaikuttavaa.

Kyllähän Bali tosiaan ihan hieno paikka on, mutta ehkä se kuitenkin oli minulle jossain määrin pettymys. Olin odottanut jotain supereksoottista, mutta se olikin täynnä autoja ja skoottereita ja jatkuvaa liikenneruuhkaa. Ihan kuin olisi keskellä Bangkokia tai Delhiä – oikeastaan se tuntui olevan niiden sekoitus ;-). Meille suomalaisille Bali on kaukainen ja eksoottinen kohde, mutta täytyy muistaa, että se on australialaisten ”Kanaria” – surffareita olikin pilvin pimein. Ehkä Balilta vielä löytyy niitä ihania paratiisejakin, joita turismi ei ole täysin pilannut, mutta se vaatiikin sitten jo toisen matkan. Kiva oli käydä, mutta ehkä en kuitenkaan ihan heti lähde uudestaan ;-).